
Naaras. © Niclas Fritzén

Naaras heinäsirkka saaliinaan. © Aila Haimilahti
Ampiaishämähäkki – vuoden 2013 hämähäkki Suomessa
Hämähäkkien uhanalaisuutta selvittävä ”hämähäkkityöryhmä” on valinnut ensimmäistä kertaa Suomen vuoden hämähäkin. Ristihämähäkkien heimoon (Araneidae) kuuluva suurikokoinen ja värikäs ampiaishämähäkki (Argiope bruennichi) on tämän vuoden hämähäkki. Naarasyksilön ruumiin pituus on noin 1.5 cm ja takaruumiin selkäpuolen väritys on ampiaismainen, mustia ja keltaisia poikkijuovia. Koiras on paljon pienempi (noin 0.5 cm) ja väritykseltään vähemmän silmiinpistävä.

Koiras. © Niclas Fritzén
Ampiaishämähäkki on levittäytynyt Euroopassa nopeasti pohjoista kohti viimeisten vuosikymmenien aikana. Alkuaan Välimerenmaista kotoisin oleva laji saavutti Itämeren etelärannikon Pohjois-Saksassa 1980-luvulla ja levisi Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin 1990-luvun alkuvuosina. Etelä-Norjaan ja Baltian maihin (Liettua, Latvia, Viro) sekä Suomeen ampiaishämähäkki saapui vuoden 2005 tienoilla; meiltä se löydettiin ensimmäisen kerran Helsingin seudulta (v. 2005; Koponen ym. 2007, Terhivuo ym. 2011). Ampiaishämähäkki on tähän mennessä tavattu meiltä 21 paikasta, joista pohjoisin on Seinäjoen seudulta. Se lienee lajin kaikkein pohjoisin löytöpaikka. Vuosina 2005-2010 lajia löydettiin Suomessa vain kolmesta paikasta, v. 2011 peräti 13 ja v. 2012 viidestä paikasta. Eniten havaintoja on Lounais-Suomesta.

Ampiaishämähäkin havaintopaikat Suomessa
Kaikki meiltä löydetyt ampiaishämähäkkiyksilöt ovat olleet naaraita. Koiraiden puuttuminen voi johtua niiden pienemmästä koosta ja siten vaikeammasta havaitsemisesta, lyhyemmästä elinajasta ja siitä, että ampiaishämähäkkinaaraat yleensä tai ainakin usein syövät koiraat parittelun päätteeksi. On epävarmaa pystyykö laji lisääntymään Suomessa vai tuleeko yksilöitä vuosittain meille etelästä. Ainakin neljässä meiltä löydettyjen hämähäkkien rakentamassa munakotelossa on ollut eläviä poikasia.

Munakotelo. © Niclas Fritzén
Ampiaishämähäkin nopea leviäminen pohjoiseen liittynee ilmaston lämpenemiseen. Mahdollisesti myös erilaisten geneettisten kantojen sekoittuminen on edistänyt lajin leviämiskykyä pohjoiseen Euroopassa (Krehenwinkel & Tautz 2013).
Ampiaishämähäkin nykyisen levinneisyysalueen tarkentamiseksi toivomme havaintoja tästä helposti tunnistettavasta ja huomiota herättävän värisestä lajista. Sen voi tavata loppukesällä heinikon tai muun matalahkon kasvillisuuden varaan rakennetusta ratasmaisesta pyyntiverkostaan, suhteellisen avoimilta paikoilta. Laji odottaa saalistaan, lentäviä tai hyppiviä hyönteisiä, pää alaspäin pyyntiverkkonsa keskellä. Verkon keskiosassa näkyy yleensä vaalea siksak-seittikuvio, stabilimentum (”verkon koriste”). Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä toimiiko stabilimentum esimerkiksi saaliseläinten houkuttelijana tai ehkä ampiaishämähäkin naamioitsijana petoja vastaan.

Stabilimentum. © Niclas Fritzén
Havaintoihin pyydetään liittämään valokuva (tai taltioitu hämähäkki) sekä tieto löytöpaikasta, -ajasta ja havainnon tekijästä. Tiedot voi toimittaa;
● Luonnontieteelliseen keskusmuseoon (eläinmuseo) Helsingissä (timo.pajunen (at) helsinki.fi) tai postitse: PL 17, 00014 Helsingin yliopisto tai
● Turun yliopiston eläinmuseoon (seppo.koponen (at) utu.fi) tai postitse: 20014 Turun yliopisto
Kirjallisuutta
Koponen, S., Fritzén, N.R., Pajunen, T. & Piirainen, P. 2007: Two orb-weavers new to Finland – Argiope bruennichi and Neoscona adianta (Araneae, Araneidae). – Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 83: 20–21.
Krehenwinkel, H. & Tautz, D. 2013: Northern range expansion of European populations of the wasp spider Argiope bruennichi is associated with global warming-correlated genetic admixture and population-specific temperature adaptations. – Molecular Ecology 22(8): 2232–2248.
Terhivuo, J., Fritzén, N.R., Koponen, S. & Pajunen, T. 2011: Increased number of observations and notes on offspring production in the invasive orb-web spider Argiope bruennichi (Scopoli, 1772) (Araneae: Araneidae) in Finland. – Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 87: 95–101.
(teksti: S. Koponen)